Onneks olokoon, ku Kuopijon katuja veppaellessa alako näläkä eli jano juileksimmaan osasit tehä oekeen piätöksen. Jos kulukku ähöttää kuivana ku rapparin rukkanen rankaläjällä, muuttuu tilanne ku mutjaatat kitusiis reelusti olutta tae jopa jonnii luipakan tupsluikkarin. Kirkasta tae värillistä, kumpookii on m***ae lajia hyllyssä suatavilla. Näläkä ee oo pitkään vieraanas, jos maltat vilikasta ruok
alistoo. Niin kun ehken jo huomoottii, myö pelataan varman piälle eli luotetaan hyvin pitkälti muikkuun. Jos joku annos on tässä valtakunnassa tunnettu ja enemmän kun lekentaarinen eväs, niin se on Sampon paestetut muikut. Ne kun naatiskelloo niin tuas kärsii kelekutella etteenpäen lajisa matkoo ihan hyvinnii. Eekä se matka lyhene vaekka rutasoo muikkua muullae laella laetettuna. Sampo on pitännä perusasijoesta huolta jo meleko kaavan. 1931 ku alotettiin henkivakkuutusten jatkoaekoen järjestely, niin suat uskoo että m***a tarinoo ja tappausta mahtuu näetten seeniin sisälle. Monennäköstä kulukijoo on tiällä herkutellu. On ministeriä, popparia, viilaria, tuunaria ja kaekkia muitae ammattilaesia ja jokunen julukkissii siinä sivussa. Kaekki kuitennii sammoo porukkoo – Sampon asijakkaeta ja sitä tehen aatomaattisesti oekeeta kunnon tolokun immeisiä. Nyt kun tie on tuttu niin ee muuta kun tervetulloo uuvestaannii!
