06/02/2014
Rakkaat Ilon ystävät! Kaikki Kouvolan Sanomansa lukeneet tietänevät jo, että lopetamme kahvilan toiminnan helmikuun lopulla. Ei meillä ollut alunperinkään tarkoitus lopettaa huomaamatta ja häipyä häntä koipien välissä yön pimeyteen, m***a KS nyt sitten kuitenkin ehti tiedottamaan asiasta ennen meitä. Eikä siinä mitään, itsehän olen haastattelun lehteen antanut ihan vapaaehtoisesti. Harmittaa vain tuon jutun kovin negatiivinen sävy. Eihän tämä kaupunki tarvitsisi enää yhtään lisää kurjuudessa piehtarointia, koska siitä rypemisestä ei seuraa mitään muuta kuin lisää kurjuutta. Lehtijutussa korostui muutenkin turhaan parissa sivulauseessa mainitsemani asiat. Kai se sitten oli raflaavampi ja lukijaa enemmän kiinnostava lähestymistapa asiaan.
Oikeassa todellisuudessa olen valtavan tyytyväinen ja iloinen, että sain mahdollisuuden kahvilayrittäjyyttä kokeilla! Nämä kolmisen vuotta ovat olleet 99%:sti täynnä hienoja hetkiä, kaikenlaisia yllätyksiä, oppimisen mahdollisuuksia, naurua ja LAULUA. Uusia ystäviä ja tuttavia. Omien rajojen ja jaksamisen testaamista ja venyttämistä paljon entistä laajemmalle. Uskoa omiin kykyihin ja ammatillisen itsevarmuuden kasvua. Herkuttelua..paljon herkuttelua. Kaikenlaista ihanaa, hauskaa, opettavaista ja tärkeää. Kovin vaikeaa on tähän lyhyeen tekstiin kaikkea mahduttaa ja tiedän, että kun aika menee eteenpäin ja saan koko juttuun vähän etäisyyttä niin lista saa vielä pitkästi jatkoa. Mahdotonta uskoa, että mikään koulu tai edes yksityisopettaja olisi pystynyt minulle samaa määrää oppia tarjoamaan. Elämässä on loppujen lopuksi hyvin vähän tärkeitä asioita, joiden arvon voisi mitata rahassa. Se mitä minä olen Kahvila Ilosta saanut ei myöskään kuulu niihin asioihin. Se on minulle mittaamattoman arvokas pääoma ja kokemuksena unohtumaton.
Kaduttaako ja harmittaako? No ei sitten vähääkään! Olenko katkera, tunnenko itseni epäonnistuneeksi? En yhtään. Kaikki päätökset olen tehnyt sen mukaan, mikä on sillä hetkellä tuntunut fiksulta ja järkevältä. Myös sen kalliin vuokrasopimuksen. Ei sitäkään kukaan minulle väkisin tuputtanut, saati huijannut allekirjoittamaan. Tekisinkö saman uudelleen vaikka tietäisin lopputuloksen ennalta? Aika suurella todennäköisyydellä tekisin. Jättäisin vaan muutaman virheen tekemättä..
Eikö siis muka jäänyt kuin työn ilo..?
Yksi arvokkaimmista asioista, mitä kahvilayrittäjyydestä olen saanut on uskomattoman rakas, mukava, hauska, samanhenkinen, kahjo ja kovaääninen työyhteisö, jonka kanssa on ollut aina mukavaa olla töissä. Monessakaan työyhteisössä tekemistä tuskin ei ole säestänyt niin iso määrä naurua, laulua, tanssiesityksiä, itkua, karjumista, halailua, vinoilua, järkyttävän huonoa huumoria ja sitten..vielä huonompaa huumoria. Ja lisää laulua.
Kaisa: lahjasi menisivät hukkaan, jos jäisit töihin kahvilan tiskin taakse. Ei se mikään eläkevirka saa olla noin pätevälle naiselle! Minä en sinulle nyt ehkä enää työpaikaksi voi muuttua, m***a toivottavasti Ilon loppuminen osoittautuu onnen potkuksi eteenpäin. Jos ja kun homma menee niin kuin on suunniteltu, niin edessäsi on uusia hienoja asioita myös ammatillisesti. Olet saanut syntymälahjaksi uskomattoman hienon lauluäänen lisäksi paljon muitakin taiteellisia kykyjä ja toivon, että tulevaisuudessa saat käyttää niitä myös työksesi. Ja lempee! Miä toivotan sulle niin paljon sweet hot lovingia, ettei mitään tolkkua!
Allu: lahjakkuutesi ja ennenkaikkea intohimoinen suhtautumisesi ruokaan vie sinut vielä pitkälle. Kai sinun se intti nyt on pois alta käytävä, m***a mitä sen jälkeen? Sitä tiedä, m***a taidan olla siinä mukana joka tapauksessa.. ;)
Kerttuli: aina yhtä iloinen, ystävällinen, tunnollinen, herttainen ja mainio. Onnea yo-kirjoituksiin! Muista kokeisiin pänttäämisen lisäksi tehdä vaihtelun vuoksi myös sopivasti töitä ja sitten ainakin pari ulkomaanmatkaa.. ;)
Heidi: ysiluokkalainen tettityttö, joka jäi kahvilaan töihin ja selvisi siitä hyvin! Ja opiskelee nyt ravintola-alaa Tampereella. Hienoa, että olet löytänyt oman alasi jo nuorena. Käy koulusi huolella m***a muista, että eniten oppii aina tekemällä (..niinkuin superpätevät kollegat neuvovat..)
Ja Sami: rakkaimpani, paras ystäväni. Tiedät kyllä.
Nyt on ihmiset juttu niin, että helmikuun loppuun asti nautiskellaan Ilosta! Kakkuja, ihanaa pullaa, muhkeaa leipää ja muita herkkuja leivotaan ihan niin kuin tähänkin asti. Salaatteja on tarjolla joka päivä. Sen verran himmailemme, että lounas jätetään ohjelmasta jo tässä kohtaa, kun ne Ilon salaatit ja täytetyt focaccialeivät tuntuvat olevan SE juttu. Kakkuja saa ja voi tilata kuun viimeiselle päivälle asti. Jos teillä on jotain toivomuksia, niin niitä kannattaa esittää nyt – saatamme niitä vaikka toteuttaa! Katsotaan sitten sen jälkeen mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ainakin se tuo tullessaan telkkarista sen Satuhäiden jakson, jossa meillä oli kunnia olla mukana viime kesänä. Ja tulevan kesän hääkeikkoja on tiedossa myös, niitä voidaan tehdä lisääkin, jos tarvetta ilmenee. Ei maailma tähän lopu ja vielä on koko helmikuu aikaa ja lupa nauttia!
