01/04/2025
⸻
⸻
Tamminiementien kahvila – musiikin ja kohtaamisten keidas
Helsingin sydämessä, aivan Tamminiementien varrella, toimi yli kolme vuosikymmentä ainutlaatuinen kahvila, joka ei ollut vain ruokailupaikka, vaan myös kulttuurin ja yhteisöllisyyden keskus. Sen syntytarina oli täynnä sattumaa, sinnikkyyttä ja rakkautta musiikkiin.
Kaikki alkoi yksinkertaisesta toiveesta: löytää paikka, jossa voisi soittaa pianoa. Puolalaisessa ravintolassa pianonsoitto oli kielletty,
Tapani Sai takaisin hän on asunut samassa talossa
ja eräs asukas, joka omisti eniten osakkeita talossa, oli pitänyt huolen siitä, että soittoa ei sallittu. Vuokra nousi jatkuvasti,…….eikä tilanne
näyttänyt lupaavalta. M***a periksi ei annettu.
Kun Helsingin kaupunki ilmoitti Tamminiementien kahvilan vuokrasta, kävimme katsomassa paikkaa. Hakijoiden joukossa olivat suuret nimet kuten Fazer ja Primula, joten mahdollisuutemme vaikuttivat mitättömiltä. Kun hakuprosessi oli jo jäänyt taakse, kohtalo puuttui peliin: eräänä päivänä kahvilaan asteli kolme asiakasta, jotka tilasivat lounaan. Lounaan päätteeksi he kysyivät, missä mieheni oli. Kun hän saapui, he ilmoittivat yksinkertaisesti: “Tamminiementien kahvila on teidän. Teillä on kaksi viikkoa aikaa avata.”
Edellinen hakija oli joutunut perumaan suunnitelmansa terveydellisistä syistä, ja kaupunki oli uusinut haun, jonka me voitimme. Siitä alkoi hurja valmisteluprosessi. Rahat olivat tiukilla, m***a pankkilaina järjestyi. Onneksi edellinen hakija oli jo ehtinyt tilata astiaston sekä tuolit ja pöydät, jotka saimme käyttöömme ilman lisäkustannuksia saatiin peruttuSisustus oli kuitenkin tehtävä itse – kiersimme antiikkiliikkeitä ja huutokauppoja, keräsimme kaikkea tarpeellista ja muokkasimme tilasta oman näköisemme.
Saimme hankittua myös suuren venäläisen flyygelin. Pianon virittäjä totesi, että sen korjaus maksaisi 70 000 markkaa – hinta, joka oli meille täysin mahdoton. Yritimme palauttaa flyygelin kauppaan avajaisten jälkeen, m***a kohtalo Onneksi saanut palautettu flyygeli ja sen tilalle vuokrattiin Hellas piano muutama kuukautta ja sen jälkeen ostettiin oma piano ja Flyygeli Valkoinen
Kulttuurin ja musiikin koti
Tamminiementien kahvila avasi ovensa juhlallisesti. Pianisti Seppo Rauhala soitti, ja laulaja Tapani Kansa esitti spontaanin konsertin Oi Tapani nythän on poissa puutu se sana kaikki järjestyy tule ikävä 😢😢😢🙏
Hänestä voi puhu paljon ja hänen perheestään aina ollut tukena muistan oli meille huone. hetki asiat aina järjestyy se oli annoin sanonta niin se on järjestetty
Kuva on otettu ennen Korona viimestä kertaa tämä nähnyt hänen vaimo lähetti mulle Niina Niina otti Kuva
Moni ihana asiakas on jo poissa. Surun päällimmäisenä Tapani Kansa. Tapaamisiin.
Näyttelijä Tarmo Manni piti esityksen “Mielipuolen päiväkirjasta”, jota esitettiin samaan aikaan Kansallisteatterissa. Siitä alkoi vuosikymmenien mittainen tarina, jossa kahvilan pöydissä istuivat niin taiteilijat, muusikot kuin tavalliset helsinkiläiset.
Muistan kun Tove Jansson
istunut ystävän korituolisä kuistille ja hymyili oon niitä aikoja
Risto Helin kuluu meidän piiri
Leif Wager
Hänen vaimo Eva ja hänen äiti rullatuolissa oli vakio asiakas kivoja muisttelenpi lempiisesti
Veikko Tyrväinen oli yksi
kahvilan vakiokävijöistä. Tapasin hänet ensimmäistä kertaa, kun hän ajoi kahvilan pihaan vaimonsa kanssa ja kysyi, saiko auton jättää oven eteen. Hän selitti, että hänellä oli invakortti. Vastasin, etten ole liikennepoliisi, m***a että tuossa on kieltomerkki. Hän kysyi, voisiko hän laulaa vain minulle – ja kun hän aloitti, vastasin nauraen: “P**** osaat laulaa!”**
Veikko Viimeisen kerran, ennen poismenoaan, hän saapui ennen kahvilan avaamista, katseli unikkokukkia ja keskustelimme kukista. Myöhemmin sain tietää, että olin viimeinen henkilö, jonka kanssa hän oli puhunut.
Kun puhut kuuluisista vieraista ja juhlista, ehkä voisit mainita esim:
Monaco-Suomi-
yhdistyksen monista juhlista luonasi esim. keramiikkataiteilija
Dorrit von Fieandtin retrospektisen taidenäyttelyn jatkot Angelicassa konsertteineen, tai
Monacosta luonasi m***a kertaa Ulla Ladau-Harjulinin vieraina käyneet prinssi ja prinsessa Aimery de Polignac,
Ranskan Suomen suurlähettiläs Alain Briottet, Monacon turismitoimen johtaja Dario dell'Antonia ja monet muut ulkomaalaiset vieraat. Ja kaikki rakastuivat paikan ainutlaatuiseen tunnelmaan, herkullisiin antimiin, kiireen pysähtymiseen vanhojen, kauniiden antiikkiesineiden ja upeiden maisemien ja tuoksuvien kukkien keskellä pianomusiikin hiljaa soidessa taustalla.
"A la recherche du temps perdu" (Kadonnutta aikaa etsimässä).
Kahvila soi ja eli 31 vuotta. Se oli enemmän kuin yritys – se oli elämäntapa. Lapsemme kasvoivat sen seinien sisällä eivätkä koskaan täysin ymmärtäneet, että äiti ja isä eivät olleet “kotona” samalla tavalla kuin muut vanhemmat. M***a meillä oli oma perheemme: asiakkaat, muusikot, ystävät, kohtaamiset.
Kun ilmoitti pitäs lopettaa lopettaa ja tavarat siirretty yläkerta ja kontti osannut myydä mitään jokainen esine se osa historiaa riittää paljon se merkitsi yhden aikakauden päätöstä. M***a muisto Tamminiementien kahvilasta elää edelleen niissä, jotka sen tunsivat.
Villa Angelica oli rinnalle Tamminiemen tien kahvilan kanssaan muutaman vuoden kakskymmentä kaks vuotta yhtä aikaa ne toiminut
Villa Angelika – uusi alku
Vaikka kahvilan tarina päättyi, seuraava luku oli vasta alkamassa. Vuonna 1993 syntyi Villa Angelika – idea, jota perheeni ei aluksi ymmärtänyt. Kahvilassa järjestettiin niin paljon yksityistilaisuuksia, että käytännössä se olisi pitänyt sulkea niiden ajaksi. Villa Angelica syntyi tarpeesta tarjota paikka juuri näille tilaisuksille.⸻
Aika paljon häät tilaisuudet
Muistan yli 300 niitä ollu suuri osa täällä on yhdessä ja se on saavutus onnea kaikille niille kuka meni meillä naimisiin
silla
Angelika – Unelmasta elämäntyöksi
Kun Tamminiementien kahvila sulki ovensa, oli selvää, ettei elämäntyömme voinut päättyä siihen. Uusi alku oli jo kypsymässä mielessäni – tila, jossa voisi järjestää yksityistilaisuuksia ja tarjota asiakkaille elämyksiä, joista jäisi muistoja eliniäksi.
Alun perin paikasta piti tulla Villa Vanilja, m***a kun mieheni meni rekisteröimään nimeä, selvisi, että se oli jo varattu. Meillä oli vain kymmenen minuuttia aikaa keksiä uusi nimi. Molempien mieliin nousi Villa Angelika – tyttäremme nimi. Nimi jäi
Haastava alku ja suuri remontti
Talon kunto oli järkyttävä. Lattiat ja seinät eivät täyttäneet ravintolakäytön vaatimuksia, ja edessä oli mittava remontti. Päätökseni sijoittaa Tamminiementien kahvilan rahat ja ottaa lainaa perheeni tahdon vastaisesti oli suuri riski. Itsekin yllätyin remontin hinnasta – koulutukseni nahkateknikkona ei varsinaisesti valmistanut minua tällaiseen projektiin. M***a kun työ oli aloitettu, sitä ei voinut enää perua.
Lopulta remontin ja kalusteiden kokonaissumma nousi kahteen miljoonaan markkaan. Kaikki oli aloitettava nollasta, jälleen kerran.
Vaikka alku oli raskas, meillä oli huippuluokan henkilökunta. Välillä palkkalistoilla oli jopa 35 työntekijää. Ensimmäinen tilaisuus oli vaativa: sadan hengen hääjuhla, jossa kaikille piti järjestää pöydät, tuolit ja astiasto. Häät olivat tunnetun toimittajan, joten kaiken oli oltava täydellistä. Onneksi kokemuksemme muun muassa Kalastajatorpalta, jossa olimme olleet mukana järjestämässä Urho Kekkosen valtiollisia tilaisuuksia, antoi meille varmuutta.
Meillä oli yksi sääntö: tarjota vain ruokaa, joka maistui meille itsellemme – ei mitään muuta. Ammattilaisuus ja korkeat standardit ohjasivat kaikkea tekemistämme, ja vaadin eniten itseltäni.
Huippuasiakkaita ja ikimuistoisia hetkiä
Villa Angelikassa on vieraillut ainutlaatuisia asiakkaita. Keittiössämme työskentelivät huippukokit Hannu, Simo ja ranskalainen Dominique, ja välillä henkilökunta koostui kokonaan ranskalaisista ammattilaisista.
Erään kerran saimme kiireisen vieraan: Yves Saint Laurentin oikean käden, joka oli matkalla Venäjälle. Stockmannin johtaja toi hänet meille lounaalle lyhyen välilaskun aikana. Kiire oli valtava, ja patistelin miestäni keittiössä: “Nopeasti, nopeasti!” Stockmannin johtaja pahoitteli kiirettä ja selitti sen johtuvan tiukasta aikataulusta.
Villa Angelikassa on ollut taivaallisia asiakkaita, joiden juhlia ja hetkiä on ollut kunnia järjestää. M***a työ oli myös uuvuttavaa. Muistan kerran, kun olimme niin väsyneitä, että jouduimme konttaamaan portaat ylös asunnolle – ilman tippaakaan alkoholia, vain silkasta uupumuksesta.
Koti keskellä ravintolaa
Alun perin yläkertaan oli suunniteltu kabinetit erilaisille tilaisuuksille: lasten kabinetti, hääkabinetti ja niin edelleen. M***a rakennusvirasto ei antanut lupaa niiden toteuttamiseen, koska rakennuksessa ei ollut kahta poistumistietä. Suunnitelmat muuttuivat, ja jouduimme itse muuttamaan sinne asumaan – vaikka meillä oli kaksi asuntoa Katajanokalla, joissa lapsemme olivat kasvaneet.
Elämäntyö, joka jatkuu
Nyt on kulunut 32 vuotta Villa Angelikan perustamisesta. Jokainen päivä on vaatinut työtä, ja vuosien varrella olen kohdannut terveysongelmia: sokeritaudin, verenpainetaudin, reuman ja sydänleikkauksen. Aamuisin herätessäni tunnen, kuinka sairauteni ottavat vallan, ja joskus tuntuu, että voisin pudota alas portaita. M***a kun astun alas ravintolaan, muutun nuoreksi ihmiseksi, jolla on voimaa jatkaa.
Työ antaa minulle voimaa – ja ihmiset, joiden vuoksi saan tehdä tätä työtä. Haluan kiittää kaikkia asiakkaita ja työntekijöitä, jotka ovat olleet osa tätä matkaa. Monet työntekijöistä ovat olleet enemmän kuin henkilökuntaa – heistä on tullut perhettä. Villa Angelika -perhe.
Tämä on ollut elämäntyöni, ja vaikka matka on ollut raskas, en vaihtaisi päivääkään pois.
Kirjoitin Sen jälkeen kuin laitoin kuvat edellisestä villaan talosta omistajasta Varanto❤️
halu vain kertoo tälle talolle ja tuli haikea olo Taminiementien kahvila🙏❤️🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹🌹
