ataraxia food productions

15/10/2026

Ruoka voi olla paljon enemmän kuin ruokaa.

Kreikkalaissuomalainen kokki ja Suomen rohkein yrittäjä -kisan finalisti Aino Mavrigiannakis perusti Ataraxia Lifen, koska halusi tuoda Suomeen palan kreikkalaista ruokakulttuuria ja yhteisöllisyyttä.

Tänä päivänä hänen yrityksensä järjestää kokkauskerhoja, tapahtumia ja kohtaamisia, joissa ruoka toimii välineenä ihmisten yhdistämiseen.

Lue Ainon yrittäjätarina ja kurkista, miten kahden kulttuurin vaikutteet näkyvät hänen työssään ja yrittäjyydessään.

👉 Linkki kommenteissa.

15/10/2026

Hauska video!!

13/10/2026

Tässä mun rehellinen ja superanalyyttinen arvio kreikkalaisena — koska tämä on meidän kansallista katuruokaa. Kävin vihdoin testaamassa Gyro Helsingissä.

Tiesin, että Gyro on ollut auki jo jonkin aikaa m***a en ollut vielä päätynyt sinne. Sitten sain useampi viesti teiltä että käy maistamassa.

Paikka on Helsingin keskustassa, ja se on laajempi konsepti kuin pelkkä gyros.

Ensimmäinen asia, jonka huomasin, oli se, ettei listalla ole possugyrosta.

Kreikassa possu on se standardi, se klassinen. Kanakin on nykyään tosi yleistä, ja jotkut tykkäävät siitä enemmän. Ymmärrän myös, jos liiketoiminnallisten rajoitteiden takia on päädytty tarjoamaan vain kanaa. Olen itsekin huomannut tehdessä eri tapahtumia, että Suomessa moni suosii kanaa possun sijaan. M***a mun mielestä, jos on autenttinen, tarjolla pitäisi olla myös possua.

Sitten hinta: 7,90 euroa. Mä mietin, että onkohan tämä vähän liian halpa? Kun olen itsekkin tarjoillut piata gyroksia pop-uppissa niin olen tehnyt laskelmia.

M***a hinta vastaa kokoa. Ymmärtääkseni ajatuksena on pitää kiinni souvlakin filosofiasta: souvlaki on ainakin ennen ollut tosi halpa ja helppo juttu, jonka voi napata mukaan sen kummemmin miettimättä.

Jos on oikein kova nälkä, voi ottaa kaksi. Kahden hinta Helsingissä vastaa jo kokonaista ateriaa jossain muualla, vaikka kulhollista pho-keittoa.

Sitten se nimi. Ne toivat annoksen ja sanoivat: ”Tässä on Kefalos.” Mun rehellinen ensireaktio oli, että se kuulostaa kreikkalaisen korvaan vähän hassulta, koska kefalos on kala. Kefali tarkoittaa päätä,ja sen takia myös voi tarkoittaa jonkin paikan kärkeä.

M***a Googlaamalla, paitsi kala, tuli mytologisia hahmoja ja paikka Kosin saarella.

Veikkaan, että nimi on saanut inspiraationsa jommastakummasta niistä kahdesta jälkimmäisestä. M***a jos et ole Kosilta tai muista koko kreikkalaista mytologiaa ulkoa, niin kyllähän se kuulostaa kreikkalaisen korvaan vähän hassulta pitan nimeksi.

Kreikan sisällä jopa riidellään onko oikea nimi souvlaki tai sandwich tai pitogyro . Jopa täytteistä syntyy kiista, eli ei ole yksi absoluuttinen tapa sovittu jopa sisäisesti tehd

11/10/2026

Ei tarvitse olla täydellistä tai viedä energiaa, että istuu pöydän ääreen ystävien kanssa keskellä viikkoa.

Olin just menossa ovesta ulos, kun sain kutsun kaverille kylään.

Päätin ottaa tuliaisen mukaan ja että Puhoksen jälkeen työt saavat riittää siltä päivältä.

Mun työhön kuuluu käydä kaupoissa, joten yhdistin sen ja että hain samalla muutaman helpon meze-jutun. Jos oot uusi täällä, mä oon Aino, yrittäjä ja teen työkseni ruokaan liittyviä juttuja. Erikoistun kreikkalaiseen ruokaan.

Totuus on että päätinkin hoitaa muutama työjuttu ennen kun meen kaverin luo, istuin matkalla penkillä tekemässä puhelimella ne . Siksi mulla kesti vähän enemmän päästä sinne.

Mezen ei tarvitse aina olla mitään ihmeellistä. Kreikassa, kun vieras tulee yllättäen, laitetaan pöytään sitä mitä kotoa löytyy: vähän yli jäänyttä stifadoa, muutama oliivi, kurkkua suolalla ja korppuja tai leipää.

Jos löytyy juustoa, sitäkin.

Monesti tuntuu, ettei olisi mitään tarjottavaa, m***a sitten löytääkin kaikenlaista pientä, josta saa jotain naposteltavaa. Tärkeintä on se ele.

Tällä kertaa ostin tuoretta pitaa Puhoksen leipomosta.
Alanyasta mukaan lähti pinaattibörekkiä, juustolla ja oliivitahnalla täytetty leivonnainen, koulouri, ajvaria ja toursi-pikkelsiä.

hain hummusta ja .fi marinoituja anjoviksia -gavros.

Tarjoilua varten leikkasin leivät ja leivonnaiset paloiksi.

Eniten hommaa oli sipulin ja persiljan pilkkomisessa anjoviksille niiden päälle tuli vielä vähän oliiviöljyä.

Mä kutsuin ennen ihmisiä kotiin tosi usein.
Nyt jonkin aika ei yhtään, ja rehellisesti sanottuna kaipaan sitä ja se tuntuu tosi oudolta.

En tiedä, onko se koronan jälkivaikutuksia, uudelle alueelle muuttamista vai sitä, että työn ja vapaa-ajan rajat on mulle nykyään vaikea vetää. Yksi tärkeä syy on resepti videoiden kuvaaminen joka aiheuttaa sellaista jatkuvaa seka melskaa 🫣

Pitäisikö kyläilystä tehdä great again?

Ootko samaa mieltä, että meidän arki kaipaa lisää rentoa yhdessäoloa?

10/10/2026

Kreikkalainen ruoka on paljon muutakin kuin moussakaa ja gyrosia.

Tuun toistamaan tätä niin kauan, että kreikkalainen keittiö saa yhtä paljon huomiota kuin italialainen tai ranskalainen.

Kreikassa ruokakulttuuri on tosi alueellista. Minne päin maata matkustatkin, löydät paikallisia herkkuja, joita ei ehkä tunneta edes muualla Kreikassa.

Ruokakulttuuri on niin rikas, että musta olisi sääli pitäytyä matkalla vain niissä tutuimmissa ruoissa. Ole utelias ja kysy paikallisilta, mitä siellä syödään. He kertovat mielellään — ihmiset ovat ylpeitä omasta ruoastaan.

Mä olen kasvanut Haniassa ja asunut siellä suurimman osan elämästäni, niin samalla tavalla ylpeydellä haluan jakaa siitä.

Parasta ruokaa sanotaan saavan jonkun kodissa.
Kun istut mun pöytään saat maku siitä m***a ammattitaidolla tehty kun se rakkaus ruokaan vei mut viellä opiskelemaan kokiksi.

Siksi haluan näyttää Suomessakin myös Kreetan ja Kreikan paikallisia herkkuja, jotka eivät ole kaikkialla tuttuja.

Näitä saa melkein kaikista leipomoista.

On myös pieniä liikkeitä, jotka ovat erikoistuneet näiden paikallisten leivonnaisten tekemiseen.

Ennen vanhaan suvun naiset tai vaikka naapuruston naiset kokoontuivat leipomaan. Varsinkin pääsiäisen aikaan isot pellilliset vietiin naapuruston puulämmitteisen leipomon uuniin paistettaviksi. Koko naapurusto tuoksui kalitsounialta.

Nykyään elämä on sielläkin muuttunut, eikä tällaiseen leipomiseen ole enää samalla tavalla aikaa.
Kalitsounia ostetaan myös pakasteena niistä paikoista, joista mainitsin.

Mun suosikkipaikat kalitsounioille eli kalitsounadika pääsevät pian kartalle, johon kokoan kaikki vinkkini Haniaan. Kartta on uteliaille matkailijoille, jotka haluavat matkallaan uppoutua paikalliseen ruokakulttuuriin.

Mizithralla täytettyihin kalitsounioihin lisätään joskus myös toista paikallista juustoa: malakaa.
Täytteessä on myös minttua.

Malaka ei tässä tarkoita sitä, mitä ehkä luulet, jos tunnet kreikan kirosanan. Se on todella nuorta gravieraa, ennen kuin se ehtii kypsyä.

Mizithra on pehmeä, tuore kreetalainen juusto, jota valmistetaan lampaan- ja vuohenmaidosta todella yleinen siellä.

Kun kalitsounian syö lämpimänä, malaka tekee täytteestä ihanan

07/10/2026

Mä käyn Puhoksessa ostoksilla joka viikko, välillä useammankin kerran viikossa. Siksi tämä puhe siitä, että Puhos olisi joku vaarallinen paikka, jonne ei voi mennä, tuntuu ihan absurdilta.

Mun äiti on suomalainen, ja mulla on ollut tiettyjä etuoikeuksia sen takia, että mulla on ollut paperit. M***a se ei tarkoita, että mun kokemus täällä olisi ollut helppo. Vaikka olin tekemisissä suomalaisen kulttuurin kanssa, tosi erilaisesta kulttuurista tänne tuleminen oli silti ihan helvetin rankkaa. Oon tuntenut yksinäisyyttä fyysisenä kipuna. Oon ajatellut, ettei tämä koskaan muutu. Oon tuntenut olevani jotenkin ulkopuolinen, m***a hiljaa — niin etten osannut edes sanoa siihen mitään.

Kreikassa mun nimestä tehtiin pilaa, ja pystyin sanomaan takaisin: “Haistakaa vittu, malakat.” Täällä se ulkopuolisuuden tunne oli erilaista. En halua tehdä tästä mitään sääli­tarinaa, m***a jos mulla oli näin vaikeaa, vaikka mulla oli paperit ja jonkinlainen yhteys suomalaiseen kulttuuriin, niin miltä tämä voi tuntua ihmisestä, jolla on eri ihonväri, joka ei tunne kieltä tai kulttuuria täällä? Voin vain kuvitella.

Siksi toivoisin, että Suomessa opeteltaisiin vähän enemmän vieraanvaraisuutta. Jos kaikki pysyy omassa kuplassaan eikä oikeasti kohtaa toisiaan, toisista on helppo tehdä jotain vierasta ja pelottavaa. Mun mielestä sillä on yhteys siihen, miten rasistiset ajatukset pääsevät kasvamaan.

Maahanmuutosta pitää pystyä puhumaan avoimesti ja aikuisina ihmisinä. Siinä voi olla hyviä ja huonoja puolia, ja vaikeistakin asioista pitää voida puhua. M***a mitä helvettiä tämä meininki on? Eri mieltä saa olla, politiikkaa saa kritisoida ja kysymyksiä saa esittää — ilman että ihmisiä haukutaan tai painetaan alas. Se, mitä nyt näemme, ei tunnu vastuulliselta keskustelulta.

06/10/2026

06/10/2026

In Greece it’s common sight to see people store olive oil in repurposed bottles. It’s more about what’s in it that counts.

Olive oil is an essential part of life in Greece & the olive tree has been regarded as holy since ancient times.

Our relationship with olive oil is serious.

It’s funny seeing it being trendily branded & marketed
now that the west wants to cash in.

Greeks post your olive oil bottles in the comments!

06/10/2026

🇬🇷🍽️Kreikassa ruokailu alkaa jo ennen kun ruokaa on pöydässä.

Kreikkalainen ruokailutapa perustuu yhteisöllisyyteen. Tässä videossa olen yksin syömässä, m***a samalla vähän niin kuin olisin teidän kanssa.

Kaikki ruoat laitetaan keskelle pöytää jaettavaksi.

Kreikaksi sanotaan sti mesi – keskelle.

Samalla tavalla syödään kotona kuin ravintolassakin.

Suomessa ravintolassa ruokailu pyörii usein sen ympärillä, että jokainen ottaa oman annoksensa.

Toki Kreikassakin on niin sanotusti parempia ravintoloita, joissa jokaiselle tuodaan oma annos.

Olen tottunut siihen, että ruoka jaetaan. Mun mielestä se on kivempi, kun pääsee maistamaan kaikkea.

Sillä tavalla syntyy yhteinen, jaettu hetki pöydän äärellä.

En oikein ymmärrä, kun käydään syömässä pizzaa ja jokaisella on oma pizza edessään.

Niinku come on, eikö ole kivempi maistaa useampaa kuin yhtä?

Ja osa hauskuutta on jo se, kun avataan ruokalista ja aletaan miettiä: otetaanko tämä vai tuo?

Sitten joku ehdottaa vielä jotain muuta, ja lopulta ruokalista läpsähtää kiinni. Kaikki ovat innoissaan siitä, mitä kaikkea tilataan ja jaetaan.

Oti theli parea – mitä parea haluaa.

Meidän tarve syödä tekee meistä ihmisiä. Ja kun valitaan yhdessä, edes hetkeksi et mieti vain itseäsi, vaan myös sitä, mitä muu seurue haluaa. Siinä on jotain epäitsekästä: joustat omista toiveistasi, jotta kaikilla olisi hyvä olla.

Se on pieni teko: epäitsekkyyttä ja hetkeksi omasta tahdosta luopumista.

Parea tarkoittaa kreikaksi seurueetta, m***a se on enemmän kuin vain joukko ihmisiä. Ihmiset muodostavat sen, m***a sillä on oma henkensä.

Kun kokoonnutaan yhteen, parea on tärkeintä.

Pöydän ääressä vietetään pitkään aikaa. Ruoka ei ole vain tankkaamista.

Kippistellään paljon ja jaetaan hyviä hetkiä sekä suruja.

Se ei ole mitään menetettyä aikaa. Se muistuttaa sua siitä, että olet ihminen.

Haluatteko, että teen postauksen Kreikan eri ravintolatyypeistä?